Sorjonen

YLE on tuonut meille nähtäväksi sarjan Sorjonen, joka on Nordic Noiria Silta-sarjan hengessä.

Ensimmäinen ajatus sarjan ensimmäistä jaksoa katsoessa oli, että voiko olla enää kliseisempää menoa. Kaikki tuntui olevan pöllitty Sillasta ja se häiritsi kovasti, jopa tunnari kuulosti plagiaatilta.

Sorjonen (Ville Virtanen) on erikoinen / omituinen rikostutkija jonka työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei tahdo onnistua.

Sarja tapahtuu Lappeenrannassa jonne Sorjoset muuttavat Helsingistä. Muuton oli tarkoitus rauhoittaa elämää niin, että aikaa jää myös perheelle, 17v tyttärelle sekä sairaudesta toipuvalle vaimolle. Toisin kuitenkin käy, kun ruumiita alkaa löytymään ja työ vie mukanaan.

Kliseet häiritsivät ja Sorjosen roolihahmon epäuskottavuus avauskohtauksessa oli itselleni melkein ylitsepääsemätön ongelma. Onneksi tarina lähti rullaamaan ja vei mukanaan.

Virtanen on kuitenkin lopulta hyvä roolissaan, mutta jotain jää puuttumaan. Välillä se jokin on taas täysin kohdallaan, joten uskon ja toivon, että rooli vahvistuu sarjan edetessä.

Sarja tuntuu toimivan, jälki on vakuuttavaa kuvauksellisesti. Tosin kohtauksia joissa on flash backeja olisi kannattanut ehkä miettiä tehokeinoja uudelleen. Mutta tämä on pientä.

Tulevaisuus näyttää, että onko tässä nyt se sarja joka tekee Suomea tunnetuksi. Kaikki eväät tässä sarjassa on.

Kaksi jaksoa olen nähnyt ja koukussa ollaan ja tiukasti!

 

Mikä minua nyt kuljettaa?


Kirjat, kirjat ovat tällä hetkellä minulle tärkeitä. Tällä hetkellä tahti on kirja kahta päivää kohden. Aina kun kirja alkaa olla loppumassa, minua alkaa jo hieman ahdistaa kirjan loppumisen aiheuttama tyhjä olo.

Haluatteko tietää mitä luin? Juha Vuorisen Dokumentin, eli juoppohullun päiväkirjan viidennen osan. Siinä Juha Berg edelleen taisteli demoniensa kanssa, mutta perheellisen miehen taakka on erilainen kuin rapajuopon sinkun. Kirja oli viihdyttävä. Kirjan tyyli on jollain tavalla naivistinen, tulee olo, että kirjailija opastaa punaniskaista, vähän yksinkertaista lukijaansa. Mutta se ei haittaa, ihan mukavasti manipuloitu ja lukijan sivistystä kohotettu, herra kirjailija.

Oletteko nähneet Juoppohullun päiväkirja- elokuvaa? Hengästyttävä! Maaninen! Loistava! Ensimmäisen katsomisen jälkeen en ollut yhtään varma, että haluan nähdä elokuvan uudelleen, niin raju kokemus sen katsominen oli. Hulluus tarttuu. Vieläkin hengästyttää ajatella elokuvaa. Pidin siis paljon ja olen katsonut toistamiseenkin.

Tämä Leffa jakaa katsojia, ei epäilystkään. Kummalla puolella sinä seisot?

Ensimmäinen osa.

Tämä tosiaan on täysin ensimmäinen blogini. En ole itse seurannut mitään blogeja koskaan, joten jännää on.

Tahdon aloittaa blogin, koska minulla on intohimoja. Intohimoja, joiden kohteet vaihtuivat. Nyt ei puhuta seksistä, vaan elokuvista, tv-sarjoista, kirjoista ja päivän polttavista kotkotuksista joihin ajaudun mukaan. Kaikesta joka tempaa mukaansa ja saa arjen tuntumaan edes vähän kevyemmältä. Minulla on tarve käydä näitä aiheita läpi, mutta ei oikeastaan yhtään sellaista ystävää joka rakastaisi varsinkaan elokuvia ja sarjoja samalla vakavalla ja no, intohimoisella tavalla. Netflix on minun pakotieni arjessa.

Haluaisin varoittaa tässä vaiheessa, että olen savolainen. Vastuu siirtyy tässä vaiheessa lukijalle.